15.01.2009 - 20:49
Olipa kerran, Random Walker, 25, ja hänen veljensä Randomitis, 26, ja Randomizer, 27, jotka kilpailivat siitä, kuka pääsisi ensimmäisenä miljonääriksi. Kilpailua päätettiin jatkaa vähintään siihen asti, kunnes jokainen olisi täyttänyt 65 vuotta.
Randomizer oli kärsimätön, mutta usein hyvin onnekas, joten hän päätti aloittaa lottoamisen sadalla eurolla kuukaudessa. Hän päätti joka ikinen viikko kuljettaa lottokupongin kioskiin toivoen parasta.
Randomitis oli työskennellyt muutaman vuoden hedge-rahastoja hoitavassa yhtiössä myyntiassistenttina ja naureskelikin isoveljensä typeryydelle sijoittaa ennemmin lottoon kuin hedge-rahastoihin, joita hänen työkaverinsakin suosittelivat. Randomitis päätti itse aloittaa säännöllisen kuukausisijoittamisen (myös 100 eurolla kuukaudessa) aktiivista näkemystä ottavaan, markkinatilanteen mukaan nopeasti reagoivaan, velkavivulla parempiin tuottoihin pyrkivään, juonikkaita johdannaispositioita rakentavaan ja silloin tällöin lyhyeksi myyntiä harrastavaan ”Megasuperhypermaksituotto” –nimiseen hedge-rahastoon.
Random Walker ei juurikaan kommentoinut veljiensä ideoita, mutta hänen suupielistään saattoi lukea, että hän tiesi jotain, mitä hänen veljensä eivät tienneet. Random Walker oli vanhimman veljensä vastakohta. Hän oli kaikessa toiminnassaan pitkäjänteinen, eikä luottanut pelkästään onneen. Vuotta vanhemmasta veljestään Random Walkerin erotti se, ettei hän ollut koskaan työskennellyt rahastoyhtiössä, mutta hän oli tutustunut senkin edestä sijoittamisen lainalaisuuksiin rahoitusteoriaa opiskelemalla, empiirisiä tutkimuksia tekemällä ja käytännössä osakemarkkinoille investoimalla. Nuorimpana, mutta sijoitusmaailmassa kokeneimpana, Random Walker aavisti miten voisi päihittää veljensä, muttei vielä paljastanut omaa suunnitelmaansa.
Siirrytään ajassa 40 vuotta eteenpäin. Randomizeria oli onnistanut silloin tällöin ja hän oli voittanut lotossa muutamia tuhansia euroja, jotka hän oli ”sijoittanut” takaisin lottoon. Jättipotti oli kuitenkin kiertänyt hänet kaukaa, eikä hän jäänyt eläkkeelle juurikaan sen vauraampana kuin oli kisaan lähtenyt.
Randomitis oli puolestaan menestynyt erittäin hyvin. Hän oli onnistunut saamaan rahastonsa avulla kasaan täsmälleen miljoona euroa juuri viimeisenä kilpailupäivänä. Random Walker oli viisaana miehenä aloittanut aikoinaan myös 100 euron kuukausisäästämisen. Ihme ja kumma, hänkin oli päässyt omalla taktiikallaan täsmälleen miljoonaan euroon 65 vuoden syntymäpäiväänsä mennessä.
Randomitis oli jo julistamassa itselleen ja veljelleen jaetun voiton, kun Random Walker korotti ääntään ja sanoi: ”Kuulkaas veljet! Kilpailu ei ole vielä päättynyt. Emme ole vielä huomioineet lainkaan sijoitustoimintamme kustannuksia.” Randomitis oli yllättynyt ja sanoi, ettei ollut ajatellut asiaa lainkaan. Veljekset soittivat paikalle Randomitiksen hedge-rahaston salkunhoitajan, Mark ”Money” Managerin, ja käskivät hänen ottaa oman osuutensa Randomitiksen miljoonasta. Randomitiksen suupielet kääntyivät alaspäin pettymyksestä, sillä hän ei voinut uskoa Markille kuuluvan palkkion suuruutta.
Salkunhoitaja-Mark sitä vastoin myhäili maukasta palkkiotaan ja kilautti saman tien meklarikaverilleen Tray Traderille: ”Tule hakemaan oma osuutesi potista. Itse olen parhaillani saaliin jaossa. ” Niinpä myös Tray ilmestyi paikalle ja kuihdutti Randomitiksen sijoitussaalista ahkerasta kaupankäynnistä johtuvien välityspalkkioiden verran. Nyt Randomitis oli jo silmin nähden näreissään, sillä hänen omaisuutensa oli pienentymässä silmissä. Mutta ei tässä vielä kaikki.
Pian paikalle ilmestyi Andy Analyst, joka oli kuullut huhuja miljoonapotista, josta osa kuuluisi myös hänelle. Randomitis ei enää sulattanut tätä, vaan kysyi: ”Miksi sinullekin kuuluu osuus omaisuudestani?” Andy hieman naurahti ja sanoi: ”Pitihän jonkun analysoida ja suositella yrityksiä, joilla Tray kävi kauppaa ja, jotka Mark salkkuun valitsi. Siksi minullekin kuuluu oma osuuteni”.
Randomitis oli täysin musertunut huomatessaan, että hänen miljoonastaan oli yhtäkkiä kadonnut puolet muiden taskuun. Hän kaivoi esille aikoinaan allekirjoittamansa rahastosäästösopimuksen ja ryhtyi tutkimaan sitä huolellisemmin. Randomitis löysi paperin alalaidasta pienellä kirjoitetun tekstin, jossa mainittiin, että rahaston vuotuista tuottoa rasitetaan 2,5 % kuluilla. ”Ilmankos en kuluihin reagoinutkaan. Niidenhän piti olla vain 2,5 % vuotuisesta tuotosta!”, Randomitis huusi. Salkunhoitaja-Mark astui lähemmäs Randomitista ja sanoi: ”2,5 % saattaa asiaan perehtymättömän mielestä vaikuttaa pieneltä osuudelta, mutta osakemarkkinoiden vuosittaisista noin 12 prosentin ”korkoa korolle tuotoista” vähennettynä se vastaa 40 vuodessa suurin piirtein yhtä suurta osuutta, kuin mikä sijoittajalle itselleen jää käteen. ”Randomitis ei ollut uskoa korviaan, mutta muisti, että myös Random Walker oli puhunut sijoituksista, joten hänellä täytyi olla edessään sama pettymys.
Randomitis oli jo innokas näkemään miten myös Random Walkerin omaisuus puolittuisi. Mark, Tray ja Andy kuitenkin totesivat yhteen ääneen, ettei heillä ollut oikeutta kajota Randomin rahoihin. Randomitis oli ihmeissään ja vaati selitystä. Kukaan ei ollut vielä kuullut, miten Random Walker oli miljoonansa saanut kasaan.
Random Walker aloitti tarinansa: ”Myös minä tein joka kuukausi 40 vuoden ajan 100 euron sijoituksen. En kuitenkaan turvautunut lottoon, enkä kalliisiin hedge-rahastoihin. Sijoitin indeksirahastoon, joka sijoittaa kaikkiin markkinoilla oleviin osakkeisiin, eikä käy niillä lainkaan kauppaa. Tuottoni ennen kustannuksia on siis täsmälleen sama kuin sijoittajilla keskimäärin, mutta koska minun ei tarvitse maksaa runsaasta kaupankäynnistä, osakeanalyyseistä eikä aktiivisesta rahastonhoidosta, tuottoni on loppujen lopuksi parempi kuin keskimääräisellä sijoittajalla. Pitkällä aikavälillä niin hedge-rahastot kuin muutkin aktiiviset rahastot päätyvät mitä suurimmalla todennäköisyydellä aina lähelle keskimääräistä tuottoa. Miksi siis harrastaa hyväntekeväisyyttä ja maksaa välikäsille aivan turhan takia.”
Randomizer ja Randomitis jäivät seisomaan sanattomina paikoilleen, mutta Mark, Tray ja Andy olivat kadonneet jo hyvissä ajoin kesken Random Walkerin kertomusta, sillä he tiesivät mistä oli kysymys.
Sen pituinen se.
________________
Blogimerkinnän kommentit:
Henri Elo kirjoitti 15.01.2009 - 21:23
Hyvä tarina ja mielenkiintoinen näkökulma. Asioihin perehtyvän sijoittajan tulee ymmärtää kustannusten merkitys.
Ketkunperä kirjoitti 15.01.2009 - 23:06
Hyvä tarina, sen lisäksi olen törmännyt aiheeseen liittyvään web-laskuriin – tosin amerikkalaiseen.
Se löytyy USA:n rahoitustarkastuksen sivuilta:
http://www.sec.gov/investor/tools/mfcc/mfcc-int.htm
Laskurin avulla pystyy vertailemaa kolmen rahaston tuottoa ja kustannuksia. Laskuriin valitaan rahastot, alkupääoma, oletettu tuotto ja säästöaika. Tuloksena on summa mitä tulee itselle ja paljonko rahasto perii kuluja.
Suomalaisen kuluttajan on opettavaista tarkastella, vaikkei sijoittaisi USA:n rahastoihin, erityisesti mitä tuotto-odotus vaikutta palkkioihin. Matalilla tuotto-odotuksilla, esim. 5 % löytyy helpolla rahastoja jotka vievät kuluina enemmän kuin mitä sijoittajalle jää tuottoa.
Ja laskuriin saa myös ETF:t, jotka ovat enimmäkseen kustannustehokkaita mutta niidenkin joukossa on palkkiorohmuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti