lauantai 14. tammikuuta 2012

Vuoden 2011 tilinpäätös

14.01.2012 - 18:53


Vuosi 2011 oli osakemarkkinoilla täysin vuoden 2010 vastakohta. Oma salkkunikaan ei välttynyt edellisvuoden huimaa nousua seuranneelta romahdukselta. Mutta tällaista osakesijoittaminen on. Itse asiassa pitkäjänteiselle sijoittajalle romahdukset ovat ainoastaan positiivinen asia ja mahdollisuus tankata salkkua hyvillä yhtiöillä edulliseen hintaan.

Vuoden 2011 aikana ostin salkkuuni seuraavien rahastojen osuuksia:

- Seligson & Co Suomi indeksirahasto
- Seligson & Co Global Top 25 Brands

Vuoden 2011 aikana ostin salkkuuni seuraavien yhtiöiden osakkeita:

- Vestas Wind Systems
- Konecranes
- Talvivaara
- Sampo
- Fortum
- Cramo (osakeanti)

Rahastosijoitukset tein säännöllisesti kuukausittain suunnitelmani mukaisesti. Suorat osakesijoitukset ajoittuivat syys-marraskuulle eli pahimman kurssiromahduksen jälkeiselle ajalle. Vestasta ja Konecranesia ostin tasaisesti laskevaan kurssiin osto-ohjelmaani noudattaen. Talvivaaran kohdalla osuin onnekkaasti pohjille (osto 2,4 EUR kurssilla), mutta osto-ohjelma jäi pahasti kesken kurssin noustessa melko nopeasti. Sammon ja Fortumin ostokset osuivat myös melko hyvin pohjakursseihin. Kukaan ei tietystikään osaa ennustaa kääntyvätkö markkinat uudelleen laskuun alkuvuoden vahvasta vireestä huolimatta, mutta tällä hetkellä ajoitukseni näyttää osuneen aika hyvin oikeaan. Painotan kuitenkin vielä, etten pyri ajoittamaan, vaan käytän osto-ohjelmia ajallisen hajautuksen varmistamiseksi. Nyt sattui kuitenkin niin, että osto-ohjelmani alkoivat sen verran alhaisilta arvostustasoilta, että ensimmäiset ostot olivat hyvin lähellä pohjanoteerauksia (poikkeuksena Vestas). Omasta näkökulmastani katsottuna romahdus olisi voinut siis olla jyrkempikin ja sellaista myös odotin. Euroopan ongelmien jatkuessa kaikki on tietysti vielä mahdollista.















Kuva 1. Sijoitussalkkuni sisältö 31.12.2011.


Vuoden 2011 aikana kykenin sijoittamaan 23 % nettotuloistani eli täsmälleen yhtä suuren osuuden kuin edellisenä vuonna. Absoluuttisesti mitattuna kykenin kuitenkin säästämään hieman edellisvuotta enemmän (9 %), sillä tuloni kasvoivat (bruttona 15 %) vuoteen 2010 nähden. Toisaalta myös menoni kasvoivat (15 %), mihin en ole sijoittajana lainkaan tyytyväinen.















Kuva 2. Nettotulojen jakautuminen välttämättömyysmenoihin (needs), elintasoa parantaviin menoihin (wants) ja säästöihin (savings) vuonna 2011.












Taulukko 1. Personal Financial Statement – Muutos edelliseen vuoteen.


Osakesijoitusteni tuotto vuonna 2011 oli -26,9 %. Oma salkkuni kulki siis lähes käsi kädessä Helsingin pörssin kanssa. Painorajoitettu hintaindeksi (OMXHCAPPI) laski 28 % ja osingot huomioiva tuottoindeksi 25 %. Lasken tuottoa nimenomaan osakkeisiin (suorat osakesijoitukset ja rahastosijoitukset) sijoitetulle pääomalle. Jos mukaan lasketaan myös käteiskassa nousee tuotto hieman paremmaksi (korkopapereita ei salkussani ole).

Alla osakesalkkuni ja OMXHCAPPI –indeksin kuukausituotot menneeltä vuodelta:









Kuva 3. Oman osakesalkkuni ja vertailuindeksin (OMXHCAPPI) kuukausituotot vuonna 2011




Kuva 4. Osakesalkkuni vuosituotot 2008-2011.


Tavoitteeni on saavuttaa sijoituksilleni keskimäärin 12 % vuosittainen tuotto. Heikko sijoitusvuosi laski selvästi vuotuista tuottoani, joka on nyt (10 vuoden sijoitusperiodin jälkeen) 7,8 %. Romahduksen suuruudesta kertoo hyvin se, että vielä viime vuoden alussa toteutunut vuosituottoni oli 12,7 %. Uskon, että vuoden kuluttua olen lähempänä kahtatoista kuin kahdeksaa prosenttia.

Vuosi sitten laatimassani salkun tuottokatsauksessa ounastelin aloittavani säännöllisen sijoittamisen Seligsonin kehittyvien markkinoiden rahastoon. Tähän en kuitenkaan ole vielä ryhtynyt, mutta rahasto on edelleen harkinnassa.
Heikon sijoitusvuoden johdosta kutistuneen salkun seurauksena olen ottanut pientä takapakkia myös päätavoitteeni suhteen. Taloudellisen riippumattomuuden (tilanne, jossa passiiviset eli työnteosta riippumattomat tulot ylittävät halutun elintason ylläpitämiseksi tarvittavat kulut) saavuttaminen näyttää olevan nyt 7,5 vuoden päässä. Alla olevassa kuvassa olen tarkastellut tilannetta kolmen eri elintason mukaan.




















Kuva 5. Taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseen vaadittava aika eri elintasojen mukaan.


Heikko elintaso kuvaa tilannetta, jossa saan hankituksi kaikki tarvitsemani välttämättömyyshyödykkeet (needs). Peruselintaso kuvaa keskimääräisen suomalaisen elintasoa eli lisäksi on mahdollisuus nauttia jossain määrin myös ylellisyyshyödykkeistä (needs + wants). Kaksi edellä mainittua elintasoa ovat kuitenkin vain välietappeja matkalla kohti suurinta tavoitettani: itselleni ihanteellisimman elintason ylläpitämistä passiivisten tulojen avulla. Olen laskenut tarkasti kuinka paljon ”ihanne-elämäni” eläminen vaatii tuloja kuukaudessa ja asettanut päätavoitteeni sen mukaisesti.

Useimpien ihmisten mieliin on juurtunut ”mitä enemmän, sitä parempi” -ajattelu, etenkin kun kyse on rahasta. Tällä tavalla ajattelevien ihmisten voi olla vaikea ymmärtää, että meille kullekin on olemassa omista lähtökohdista johdettava ns. ihanteellinen elintaso eli kriittinen piste, jonka ylittäminen itse asiassa heikentää elämämme laatua. Juuri tästä syystä ökyrikkaat miljardöörit saattavat pahimmassa tapauksessa olla yhtä onnettomia kuin juuri ja juuri elämästä hengissä selviävät pitkäaikaistyöttömät. Omaa elämäänsä ja kulutustaan analysoimalla jokainen voi määrittää tämän kriittisen pisteen, jossa luksuselämästä voi nauttia täysin siemauksin menemättä ylikulutuksen puolelle.




Kuva 6. Onnellisuuskäyrä.


Elämästä selviytymiseen (välttämättömyyshyödykkeet) vaadittava pääoma asettaa tavoitteen sijoitussalkuni minimikoolle. Tämä äsken kuvattu kriittinen piste puolestaan asettaa rajan sijoitussalkun maksimikoolle. Suuremman sijoitussalkun tavoittelu vain heikentäisi elämäni laatua (olettaen että kulutukseni on salkun tuoton suuruista ja että pidän riskitason nykyisen kaltaisena, riskitason alentaminen esim. korkoinstrumenteilla pienentäisi tuotto-odotusta).

Tuottoisaa alkanutta sijoitusvuotta 2012!


___________



Blogimerkinnän kommentit:


Jackwelshh kirjoitti 14.01.2012 - 20:15

Mielenkiintoinen kirjoitus. Pari kysymystä:

1) Kuinka monta prosenttia lasket voivasi käyttää menoihisi pääomasta laskelmissasi?
Jottei pääoma kutistu (ja kasvaa vähintään inflaation verran), ei varallisuutta voi rokottaa liikaa vuosittain.

2) Miten näet salkun riskitason "lunastuskaudella"?
Aiotko pitää korkean osakepainon myös tavoitevarallisuuden saavutettuasi, vai katsotko korkosijoitukset järkeviksi salkkuun tässä vaiheessa?


Eläkkeelle? kirjoitti 14.01.2012 - 20:27

Oletko harkinnut sijoitusten laajempaa maantieteellistä hajauttamista? Omaan makuuni vain kolmanneksen hajauttaminen Helsingin pörssin ulkopuolelle tuntuu hieman strategialta, jonka tuotto/riski-suhdetta voisi hajauttamalla parantaa.

Oma matkani kohti taloudellista riippumattomuutta on käynnistynyt blogissani.


Jukka kirjoitti 16.01.2012 - 20:09

Hei, Olen mielenkiinnolla lueskellut blogiasi jo pitkään - todella mielenkiintoisia tekstejä. Jäin ihmettelemään miksi nykyisessä salkussasi Vestasin osuus on noin häviävän pieni? Jos olen ymmärtänyt oikein niin osto-ohjelma on ollut ainakin vuoden käynnissä tai osake ainakin läheisessä tarkkailussa. Onko näkemyksesi merkittävästi muuttunut viime aikaisten tapahtumien johdosta tai oletko muuten vaan treidannut lapulla?


Random Walker kirjoitti 19.01.2012 - 11:35

Jackwelshh,

Kiitos kysymyksistä!

Olen laatinut suunnitelmani siten, että saan pääomalle 12 % tuoton myös vapaaherrana ollessani. Toisin sanoen, jos oletan osinkotuoton olevan 5 %, myyn osakkeita 7 % tuoton edestä. Tämä tosin tarkoittaa sitä, että salkkuni ostovoima laskee inflaation tahtiin. Olen kuitenkin asettanut salkkuni tavoitepääoman sen verran korkealle tasolle, että todellisuudessa salkun realisointiaste voi olla pienempikin.

Käytännössä asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen, sillä eiväthän osakkeet tietenkään tuota tasaisesti 12 % vuodessa. Jos tuotto jää tätä heikommaksi, salkkuni arvo laskee syödessäni pääomaa tavoitteeni mukaisesti. En ole tästä kuitenkaan niin huolissani, sillä vastaavasti yksittäisten vuosien tuotot tulevat jatkossakin olemaan usein yli 12 %. Pidemmällä aikavälillä tilanne siis tasoittuu.

Nykyisessä suunnitelmassani en myöskään huomioi sitä, että passiivisilla tuloilla eläessäni tulen pitämään nykyistä suurempaa käteiskassaa (rahamarkkinarahasto). Näin ollen vuotuinen tuotto-odotus ei mitenkään voi olla 12 %, vaan alle tämän. Yleisen kaikkien tunteman sijoitusneuvon mukaan osakkeiden prosenttiosuuden salkussa tulisi olla sata miinus sijoittajan ikä (johon kysymyksesi viittaa), mutta tulen itse pitämään osakepainoni korkealla myös vanhemmiten. Kuitenkin ainakin 2-3 vuoden ajaksi riittävä määrä rahaa tulisi olla riskittömässä paikassa siinä vaiheessa, kun on tarkoitus elää pelkästään sijoitussalkun avulla.

Kuten huomaat, suunnitelmani on yksinkertaistettu versio todellisuudesta, mutta pääasia on, että itse tiedostan teorian ja käytännön eron. Sijoitusmatkani varrella tulen varmasti tarkentamaan suunnitelmiani aina kulloisenkin tilanteen mukaisesti. Tässä vaiheessa riittää, että näen silmissäni päämäärän, jota kohti etenen hitaasti, mutta varmasti.


Eläkkeelle?,

Kiitos kysymyksistä ja kommenteista!

Myönnän, että salkkuni maantieteellinen hajautus ei ole optimaalinen. Oppikirjojen mukaisesti mentäessä USA:n ja Euroopan osuuden tulisi olla huomattavasti suurempi (nythän näitä edustaa vain Global Top 25 Brands) ja Suomen osuuden pienempi. Lisäksi kehittyvien markkinoiden sijoitukset tulisi hajauttaa muuallekin kuin Venäjälle.

Koska sijoittaminen on minulle loistavan vaurastumismahdollisuuden lisäksi ykkösharrastukseni, haluan painottaa salkussani kohteita, joiden analysointi, ja tutkiminen, on mielenkiintoista. Pidän eniten suomalaisten tuttujen yhtiöiden analysoinnista, joten suorat sijoitukset teen pääosin Suomeen. Kehittyvien markkinoiden sijoitusten yksipuolisuuteen tulen puuttumaan, kuten mainitsen. Seligsonin kyseisille markkinoille sijoittava rahasto tulee siis jossain vaiheessa olemaan yksi salkun tukipilareista. Uskon muutenkin hyvin vahvasti kehittyvien markkinoiden potentiaaliin pitkällä aikavälillä. Euroopan (ja myös USA:n) hitaan talouskasvun aikakautena BRIC -maiden tulisi mielestäni kuulua merkittävällä osuudella etenkin nuorten (riskiä sietävien) sijoittajien salkkuun.

Mukava kuulla, että olet itsekin alkanut kirjoittaa sijoitusmatkastasi. Pitääpä jatkossa seurata sinunkin blogiasi.


Jukka,

Hieno kuulla, että seuraat mielenkiinnolla kirjoituksiani. Heti alkuun on pakko todeta, etten koskaan treidaa osakkeilla. Etenkään, jos kyse on laatuyhtiöistä, joihin luotan. Samaan hengenvetoon täytyy myöntää, että Vestasin järkyttävän suuri kurssilasku on saanut minut mietteliääksi. Olen pyöritellyt lukuja ja tutkinut yhtiötä entistä tarkemmin. Luottamukseni yhtiön johtoon on heikentynyt (katteettomia lupauksia ja pilvilinnoja), mutta tuulivoiman pitkän aikavälin megatrendi ei ole kadonnut mihinkään. Haluan edelleen olla tässä mukana markkinajohtajan kautta. En siis ole myynyt.

Kuten olen useasti todennut, sijoittaminen on pitkäjänteistä puuhaa. Vuoden pituiseen osto-ohjelmaan ei välttämättä sisälly montaakaan sijoituserää. Toisekseen pidin Vestasin osto-ohjelmassa yhden pidemmän ”tauon”, kun huomasin markkinatilanteen muuttuneen (kirjoitin tästä eräässä kirjoituksessa). Odotin siis halvempia hintoja ja jatkoin ohjelmaa 100 DKK:n hintatasolla. Tästä huolimatta viimeisin Vestas -sijoitukseni on tällä hetkellä nelisenkymmentä prosenttia tappiolla! Yhtiön nykyiset ongelmat eivät lopu hetkessä, joten uskon pystyväni tankkaamaan yhtiötä edullisesti vielä tulevaisuudessa ja painamaan näin keskihankintahintani lähelle ”all time low” -tasoa.

Täytyy myös huomioida, että suuri kurssilasku on painanut osakkeen painon salkussa melko pieneksi. Vaikka muutkin sijoitukset ovat olleet pääosin laskussa, on Vestasin syöksy ollut selvästi muita rajumpaa.

R.W.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti